And for a while, the summer came back

What a nice weekend we just had. Very chilled but also pretty active. Hiking at Silvermine nature reserve, eating good hamburgers and baking pizza, dreaming of summer and festivals while watching a Glastonbury dvd, more walking at Newlands forest and almost all sunday spent sailing in False Bay. Actually, there was no need to dream of summer since it was shorts and t-shirt weather again! For 2 days the summer came back and made us happy :)

Tomorrow is Freedom Day in South Africa and we're going to escape the city to a small little town few hours north of Cape Town called Tulbagh. Can't wait to stay in a pretty little treehouse (yes, a house on a tree!!!), sample some Tulbagh wines and other delicacies, have a massage, maybe hire a bike and stroll around the village, and just relax. I promise to take some pictures!

Syksyn tuloa ei voi estää, mutta meidän onneksi kesä teki pienen paluun viikonloppuna. Oli mukavaa ulkoilla taas shortseissa ja purjehtia koko sunnuntai auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Tuli hieman kyllä kaipuu Suomeen kesän festareille kun katottiin Glastonbury dvd:tä, mutta lentoaikataulujen muuttaminen ei onnistunu joten festarit jää tänä vuonna väliin.

Huomenna täällä on taas virallinen vapaapäivä Freedom Dayn kunniaks, me lähdetään pikkukylään nimeltään Tulbagh, pari tuntia pohjoseen Cape Townista. Kivaa päästä yöpymään puumajassa (majassa puun oksilla!), maistelemaan Tulbaghin viinejä ja muita herkkuja, ja nauttimaan olosta kaikinpuolin. Kuvia tulee perässä!

tarinoita menneisyydestä

Edellinen ja tämä viikko on menneet aika rauhallisesti töissä ja kotona, joten pistänpä vielä postausta menneistä tapahtumista.

Kuukaus sitten yks ilta töitten jälkeen kiivettiin Lions Headille katselemaan auringonlaskua ja ihastelemaan täysikuuta. Opaskirjoihin ei tosin olis kannattanu luottaa, 1,5 tunnin kävelyn sijaan meillä meni vaan n. 50 min ja oltiin huipulla ihan liian aikaseen. Ei sitten jaksettu odotella auringonlaskua vaan laskeuduttiin jo puolet matkaa alas ennenkun se lopulta uppos Atlantin taakse. Käymisen arvonen paikka kyllä, maisemat oli hienot ja ehkä ne auringonlasku ja täysi kuu ois voineet näyttää vielä paremmilta sieltä huipulta.


Pääsiäisviikonloppu alkoi lämpimällä säällä ja kutsulla ilmaiseen jazz-konserttiin Greenmarket Squarelle. Kutsu kävi siis ihan tuon torin laidalla sijaitsevaan kämppään yhden turkkilaisen Ismailin luo, johon tutustuttiin eka viikolla hostellissa. Kämppä ei ollukaan mikään tyypillinen backpacker majoitus, vaan aika fancy huoneisto, jonka ranskalaisilta parvekkeilta oli täydellinen näkymä alas konserttilavalle. Meillä oli siis illan parhaat paikat ja omat viinit, eli säästyttiin torilla seisoskelulta ja ylihintaisten juomien jonottamiselta. Mukavaa oli!


Pitkäperjantain kotona laiskottelun jälkeen päätettiin lauantaina suunnata Big Bayhin surffaamaan. Olin varautunu Atlantin jäätävään veteen, mutta surffausolosuhteet olikin mitä mainioimmat eikä tarvinnu kylmyydestä tunnottomien jalkojen takia jättää kesken. Ja onnistuin vihdoinkin seisomaan laudalla, monta yritystä siihen tarvittiinkin! Onnistuin kyllä myös saamaan laudalla kuhmun otsaan mutta mitäs pienistä...

Pääsiäissunnuntain ohjelmassa oli Kirstenboschin kasvipuutarhan kesän viimeinen ulkoilmakonsertti. Meitä oli melko iso porukka, josta irtauduttiin aluks Tuomaksen kanssa kiertelemään itse puutarhaa ennen konsertin alkamista. Konsertti oli melko tiivis paketti, 3 esiintyjää 1,5 tunnissa, ja meininki aika rennon riemukas :) Piknik maistu siinä ihan hyvälle, mutta kylmyys ja pimeys ajo meidät lopulta jatkamaan iltaa Observatoryyn.


Ilmeisesti vilustuttiin Kirstenboschissa sitten sen verran, että seuraavalla viikolla iski flunssa, joka oli vähän riesana seuraavan viikonlopun Stellenboschin reissulla. Lähdettiin siis viininmaisteluun (taas kerran) 3 saksalaisen, 2 itävaltalaisen ja 1 sveitsiläisen kanssa. Kaikkiaan viikonloppu oli ihan ok, mutta toista kertaa en lähde seurueessa missä kaikki puhuu saksaa keskenään, oli välillä HIEMAN ulkopuolinen olo. Lauantaina tehtiin Easy Rider viinitouri neljälle eri viinitilalle, joista eniten jäi mieleen Fairview ja sen supermaukkaat juustot! Itse firmaa en kyllä voi suositella, meidän opas oli tosi töykee ja saatiin varmaan huonointa asiakas"palvelua" koko Etelä Afrikassa olon aikana.

Varmaan tästä kävikin jo ilmi, että talvi tekee tuloaan kovaa vauhtia. Illat alkaa olla tosi kylmiä ja on ollu jo alle +20 asteen päiviäkin. Onneks niitä lämpimiä päiviäkin on kuitenkin vielä välissä, mut kyllä alkaa kohta villasukat olla tarpeen :/ taidan mennä huomenna lankakauppaan ja alkaa neulomaan kädenlämmittimiä, että tarkenee naputella toimistossa! surffikausikin alkaa olla vasta parhaimmillaan, miten sinne veteen pitäis muka tareta mennä...?

Lähipäivinä luvassa myös tarinaa Tuomakselta viisuminpidennyksen ihanuudesta! Ja please hyvät ihmiset kommentoikaa jotain jos tätä luette, multa loppuu muuten pian motivaatio kirjottamiseen....ei se oo niin vaikeeta, eihän? ;)

väliaikainen mielenvikaisuus

Kun Sanna ja Antti oli käymässä, meidän piti viedä Sanna syntymäpäivänään tekemään laskuvarjohyppy, joka valitettavasti peruuntui koko Cape Townin peittäneen pilviverhon vuoksi. Tuli sitten puheeksi, että täällä Etelä Afrikassahan voi tehdä maailman korkeimman benjihypyn, ja se vieläpä sattuisi meidän matkareitin varrelle kun ollaan matkustamassa iskan ja äipän kanssa. Tuomashan siitä heti innostui ja päätti, että siellä on sitten pysähdyttävä. Minua ajatus koko sillasta hirvitti, en voinu kuvitella edes käveleväni siinä.

Kaikkihan jo tietää, että minäkin yllytyshullu sen sitten lopulta hyppäsin (vaikkei kukaan yllyttänykään, äippä itseasiassa paikanpäällä kielsi hyppäämästä). Jostain syystä kun se päivä tuli lähemmäs, aloin miettimään, että katuisinko jos jättäisin sen tekemättä kun oli tilaisuus? Haluaisinko jäädä paitsi siitä adrenaaliniryöpystä minkä siitä saisi ja kuunnella Tuomaksen innostuneita tarinoita jälkeenpäin? Ja haluaisinko muistella mummona kiikkustuolissa neuleeni kanssa mitä kaikkea hullua sitä tulikaan nuorena tehtyä? Tottakai!!!

Siihen ei lopulta tarvittu muuta kun yhden benjihypyn näkeminen paikan päällä, jonka jälkeen juoksin kädet innosta ja pelosta täristen maksamaan omaa hyppyäni. Tämän väliaikaisen mielenvikaisuuden jälkeen olikin myöhäistä perua, ja minulle heitettiin valjaat päälle ja numero käteen. ja sitten odoteltiin oman ryhmän lähtövuoroa.

Sillalle päästessä (tai joutuessa, miten sen nyt ottaa) aloin miettimään, että mitähän sitä oikein tuli tehtyä, miks pitää lähtee tämmösiin hölmöyksiin mukaan. Ensimmäisen hyppääjän katoaminen sillan reunan yli näytti kammottavalta, mutta pari minuuttia myöhemmin se poika jo hinattiin sillalle takasin hymyssäsuin. Ehkä minäkin
selviäisin.

Yhtäkkiä minun numeroa huudettiin ja jouduin raahaamaan itteni hyppypaikalle. Yritin hymyillä vielä rohkeasti. Todellisuudessa vatsassa velloi uskomaton jännityksen ja pelon tunne, ehkä vielä vähän innostustakin, joka kyllä kaikkosi viimestään siinä vaiheessa kun seisoin sillan reunalla jalat sidottuna ja köydessä kiinni. Kaksi hyppymestaria auttoi minut ihan sillan reunalle, laski viiteen ja tuuppas minut alas sillalta...WOOOOAAAAAAH sitä huudon määrää kun luulin läsähtäväni sinne rotkon pohjalle niinkun kananmuna kerrostalon kymmenennestä kerroksesta!!!! Täytyy sanoa, että sillä kertaa huusin henkeni edestä!




Oliko se nyt sitten lopulta sen arvoista? Noh, kyllä oon tyytyväinen, että tein sen, ja tekisin ehkä uudestaankin. Ihan vaan sen takia, että jännitin niin paljon, etten oikein muista koko hypystä muuta kun sen jännityksen niin ehkä toisella kerralla siitä vois jo vähän nauttiakin :D Vapaapudotus kesti n. 5 sekuntia ja kaikkiaan siellä köyden päässä piti roikkua pää alaspäin n. 50 sekuntia. Yritin rauhottua katselemaan maisemia, mutta aika hankalaa se oli siinä mielentilassa kun päässä tako vaan, että nostakaa minut ylös!



Ehkä hauskinta oli se, kun pääsin takas sillalle niin Tuomas oli odottelemassa omaa hyppyvuoroonsa ja juoksin suoraan sen luokse ja hoin vaan että 'älä hyppää, älä hyppää, se on kamalaa!'. Mutta Tuomaspa oikein otti ja ponnisti sillan reunalta ennenkun hyppymestarit oli ehtiny laskea viiteen, ja mitä ilmeisemmin nautti siitä myös. Saattoi se vähän riemusta hihkaistakin :)



Lopuksi vielä faktat kehiin, eli hyppy kustansi 650 randia per nenä eli n. 65 euroa (jos hyppää toista kertaa, hinta on 450 randia). Aika halpa verrattuna siihen, että Suomessa luultavasti joutuu pulittamaan saman verran festareilla nosturin nokasta 30 metristä hypätessä. Paikkana oli siis Bloukrans Bridge ja korkeutta 216metriä. Ilmeisesti se ei nykyään enää ole maailman korkein, Dubaissa kai voi jonkun korkeamman rakennuksen päältä hypätä. Mutta mulle sillä ei oo väliä, I did it!!!!

Photo Splash 2!!

Tämäkin postaus on odottanut kirjoittajaa jo jonkun aikaa, mutta tässä vihdoin kuvia meidän roadtripiltä porukoitten kanssa. Kuvia kannattaa ehkä klikkailla isommaks niin voi näyttää paremmilta (vaikkei omat kuvaustaidot niin mahtavat olekaan, kamerasta puhumattakaan). Niin muuten, unohdin mainita että toiseks edellisen kirjotuksen kuvista osa oli Sannan ottamia eli kiitokset niistä!



Oltiin siis viikko tien päällä ja ajettiin kaikkiaan reilut 2000km, joka oli vähän liikaa siinä ajassa, kun kaikkialla ois ollu niin paljon nähtävää eikä sitten ollu oikein aikaa pysähdellä joka paikassa. Toinen viikko lisää olis menny helposti! Yöpymispaikat matkalla oli Cape St Francisissa melkein merenrantamökissä, Addossa söpöissä pitsi- ja kukkakuosein sisustetuissa huoneissa, Knysnassa afrikkalaishenkisessä guest lodgessa, Montagussa vanhan sedän pitämässä majatalossa ja Franschhoekissa mukavassa privaattimökissä lammen rannalla.





Reissuun mahtui iltaisin grillailua, ratsastusta rannalla (edellinen kirjoitus), shoppailua surffi 'tehtaanmyymälässä', rannalla oleilua, villieläinten bongailua Addo Elephant Parkissa (nähtiin norsuja, kuduja, pahkasikoja, jättikilpikonnia ja pari seepraa), hellettä, Tsitsikamman kansallispuisto riippusiltoineen, benjihyppy 216metristä (tuntuu edelleen ihan hullulta!), oistereita ja hyvää ruokaa mukavalla satama-alueella Knysnassa, Sannan suosituksesta Ronnie's sex shop keskellä ei mitään (joka olikin siis pubi!), strutsien bongailua, Montagun kuumat lähteet (jotka osottautui isoksi pettymykseksi turistipaljouden vuoksi), ilmaista viininmaistelua Robertsonissa, muutama hieno vuoristotie, lisää grillausta, illanviettoa ja auringonlasku Franschhoekissa, sekä vielä vähän viininmaistelua ja hyvää ruokaa. Mahtava reissu kaikinpuolin, kun vaan aikaa olis ollu tutustua paikkoihin enemmänkin...








Here's some photos from our roadtrip with my parents, only a few weeks late...We drove over 2000km's and did so many things, from barbeques and good food to bungy jumping and horseriding, from wildlife watching to winetasting. Overall a pretty awesome trip, just wish we would've had more time to see all the things and stay longer in places!

Dream come true

 

Tästä on tullut haaveiltua niin kauan kun muistan, ja ei hullumpi toteutus toiveelle. Jeffreys Bayssa pääsin vihdoin rannalle ratsastamaan, tuuli tukassa ja auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Ihana Chestnut jakso kantaa minut reippaasti yli hiekkadyynien ja sen jälkeen vielä painaa täyttä laukkaa melkein koko 6km pitkän hiekkarannan. Ihan parasta ja kaiken sen odotuksen arvoista, tahdon uudestaan!!!

This has been my dream for as long as I can remember. It finally came true in Jeffreys Bay and it was so amazing! Perfect weather, great horse (if horses could read I would thank Chestnut a million times for carrying me over those sanddunes!), empty 6km long beach and the wind in my hair...I didn't dream about this for nothing!

Photo Splash 1!

Pictures tell more than words, enjoy!

Somewhere below there's a bustling city







Oudfrif, in the middle of nowhere in the Cederberg mountains

Sheep don't have to use the door

A place to spend your days when it's +40C outside. on the shade.



Warming up for some bigger jumps...



Everyone needs to be a tourist once in a while

The dassies were cute!





Sunset+Savanna= perfection.