keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Namibia

10 päivää, 3987km, satoja valokuvia ja ehkä vielä vähän hiekkaa korvan takana- Namibian reissu heitetty ja eipä ois voinu olla paljon parempi loma!! Namibia ylitti kaikki odotukset, vaikka kaikki sanokin sen olevan hieno maa niin en ois uskonu että olisin tykänny noinkin paljon. Isosta kilometrimäärästä huolimatta ajomatkat ei tosiaan ollu tylsiä, etenkin koko matkan rajalta kohti Swakopmundia sai vaan ihmetellä jatkuvasti vaihtuvia maisemia ja bongailla villieläimiä. Ja laskee vastaantulevia autoja, liikenne ja asutus kun oli melko harvassa siellä. Kämppis totes reissusta palattua, että jos avaruusoliot johonkin laskeutuis niin se ois varmaan Namibia. Ja siltä siellä kyllä välillä näytti :)

Liian monesta valokuvasta koitin tähän kerätä jonkinmoisen best of valikoiman, ja jouduin pari kollaasiakin tekemään, että sain kaikki kuvat tähän postaukseen. Kannattaa siis klikata niitä isommaks.

Fish River Canyon, joka on maailman toisiks isoin kanjoni.

Sossusvlein dyynit auringonnousun aikaan. Luultiin muuten heränneemme viiden aikaan aamulla valmistautumaan dyyneille lähtöön, ja ihmeteltiin kun portti ei auennukaan vaille 6 niinkun piti. Istuttiin sitten tunti autossa syömässä eväitä ja kirottiin väärää infoo antanutta henkilökuntaa, ennenkun portti vihdoin aukes ja päästiin ajamaan dyyneille. Iltapäivällä Swakopmundiin päästyämme tajuttiin, että kello olikin Namibiassa tunnin vähemmän kun Etelä-Afrikassa, eli me pöllöt on herätty aamuneljältä odottamaan dyyneille pääsyä. Ja tässä vaiheessa oli kolmas päivä menossa :D lomallahan ei tarvii kelloo niin tarkkaan tuijottaa, eikö?!

Kuperkeikkoja dyyneillä- hauskaa ja hiekkasta!



Nähtiin yllättävän paljon villielämää, etenkin ajomatka Sesriemistä Swakopmundiin oli hieno. Seeproja, strutseja, lepakkokorvaisia kettuja, erilaisia antiloopin kaltasia elukoita, ja paviaaneja. Ja osotus siitä, mitä käy strutsille, joka eksyy aavikolle.

Täällä niitä avaruusolioita vois vaikka ollakin...

Sandboardingia Swakopmundissa!

Ja saatiin kokeilla sitä mahallaankin, tässä vauhtia 74 km/h, aika siistiä!

Hiekkaa hiekkaa joka puolella hiekkaa

This is what it's all about- auringonlaskuja, telttailua, leirinuotioita, erämaata, hiljaisuutta, rentoutumista...

'Jättiläisen leikkikenttä', eli jotain jääkauden aikasia kivikasoja

Quivertree joka ei oikeesti ookaan puu vaan jonkinsortin aloe kasvi. Aika valokuvauksellisia ne silti oli.

Päästiin yllätykseksemme näkemään ja silittämään cheetahejakin :)



Viimenen Namibian auringonlasku quivertree metsässä

...ja pitihän sinne vielä nousta auringonnousullekin nauttimaan maisemista ja rauhasta.


Sellanen reissu se, hyvin selvittiin pikku Kia Picantolla huonokuntoset soratiet, ja mahduttiin minitelttaankin, vaikka saihan se vähän nauruja kaikilta etelä-afrikkalaisilta pro-leiriytyjiltä hienoine maastureineen sun muine varusteineen. Menisin kyllä millon tahansa uudestaan! Nyt on kuitenkin palattu arkeen ja kylmään toimistoon, mielessä on tosin jo Suomen kesä ja toivottavasti helteitä vielä meillekin...